top of page

Kollegojen kanssa kokeilemaan! Oman alan kehittäminen synnyttää hyvää työtä

Lisää kokeilukulttuuria liikunta-alalle


Oman alan kehittäminen on osaamista, joka tarkoittaa liikunta-ammattilaisen kykyä kehittää yhteisönsä toimintaa tulevaisuuden muutosten edellyttämällä tavalla yhdessä muiden kanssa. Se merkitsee taitoa ja tahtoa ottaa asioita puheeksi paikallisesti, alueellisesti, kansallisesti tai jopa kansainvälisellä tasolla. Se on aktiivista toimintaa erilaisten kumppanuussuhteiden verkostoissa toivottujen muutosten aikaansaamiseksi.



Kaikki mukaan karuselliin!


Ne, jotka pitävät huvipuistoista, tietävät uusien laitteiden viehätyksen. Jokaista vempainta on kokeiltava tietääkseen, miten se kieputtaa ja saako se kiljumaan innostuksesta. Jälkikäteen kokemuksia vertaillaan omassa porukassa. Kokemuksia kuuntelemalla opitaan lisää itsestä ja toisista. Yökötykset ja pahoinvoinnitkin jaetaan, mutta yhteiset villit kokemukset hitsaavat porukkaa entistä tiiviimmin yhteen.


Miten huvipuisto liittyy liikunta-alan tulevaisuusosaamiseen?


Huvipuiston leikkimielisyyttä voi ajatella tulevaisuuskestävän kollektiivisen kehittämisen vertauskuvana. Hyvä työ vaatii spontaania riemua. Samoin uteliaisuutta kokeilla uutta ja jännittävää.


Kuvitellaan liikuntayritys, jossa toteutetaan viikoittainen palaveri ohjaus-ja valmennustyötä tekeville hyvän työn tukemiseksi. Palaverissa jokaista osallistujaa yllytetään mukaan yhteiseen kokeiluun samaan tapaan kuin huvipuistoa kiertävä porukka tekee laitteiden edessä. Empiviäkin kannustetaan nousemaan kyytiin – ilon ja naurun kautta.


Mitä tapahtuisi, jos tällaisen, omaa porukkaa sparraavan työpalaverin järjestäisikin ihan oikeasti? Vastaus selviää vain kokeilemalla. Työyhteisön ammatillisen sparraamisen voi aloittaa vaikkapa kysymyskaruselli-menetelmällä.



Kokeilukulttuuria liikunta-alalle – kyllä kiitos!


Kokeilukulttuurilla tarkoitetaan sellaista toimintakulttuuria, jossa on mahdollista toteuttaa matalan kynnyksen arkisia kokeiluja ja testata pikimmiten (esimerkiksi kysymyskarusellin nostattamia) ideoita käytännössä.


Kokeilukulttuuri kykenee vastaamaan tulevaisuuden yllättäviin muutoksiin erityisen hyvin siksi, että sen omaksunut organisaatio voi ketterästi ja nopeasti vaihtaa lähestymistapaa pienellä budjetilla.


Etuna on sekin, että kokeilukulttuurissa henkilöstön ääni kuuluu eikä uudistushankkeita käynnistetä vain ylimmän johdon toimesta. Ollaan siis lähellä käytäntöä. Tällainen yhteistoiminta liikuntatyön arjessa antaa edellytyksiä kilpailukyvylleaivan kuten urheilujoukkueen tiimipeli mahdollistaa menestyksen huipputasolla.


Osaava liikunta-alan esimies kiinnittääkin huomiota ohjaajien sekä valmentajien havaitsemiin ongelmiin ja kannustaa niiden aktiiviseen ratkaisemiseen. Kuvitteellisen liikuntayrityksen sparrauspalaverissa henkilöstö asettaa yhteisiä kokeilutavoitteita ja kokemuksista keskustellaan kokeilujakson loputtua. Näin kokeilut toimivat koko työyhteisön ammatillisen oppimisen välineinä. Liikuntayritys on oivaltanut, että kokeiluista yhdessä oppiminen on mielekäs ja kustannustehokas tapa uudistaa toimintaa.



Miksi kehittäminen tökkii?


Vaikka kokeilukulttuuri on ollut pitkään meillä ja maailmalla muotisana, ei liikuntatyön arki välttämättä noudata trendin mukaista linjaa.


Suomalaisten organisaatioiden innovaatiokyvykkyydessä on todettu olevan paljon toivomisen varaa alasta riippumatta. Omaksutut johtamismallit voivat haitata kehitystyötä muun muassa lyhytnäköisen tehokkuusajattelun takia. Kannustinjärjestelmät eivät rohkaise työntekijöitä uuden kokeilemiseen, eikä menestyvien suuryritysten suosimaa luovan kaaoksen johtamista hoksata hyödyntää.


Suomalaisen työelämän muutos kuitenkin haastaa organisaatioita tarkistamaan ajattelumallejaan. Liikunta-alalla yksi tärkeimmistä askeleista on ylipäätään tunnistaa se, että liikuntatyötä raamittavat organisaatiokulttuurit ovat ajan saatossa rakentuneita ja siksi muutettavissa olevia. Jos esimerkiksi työoloissa havaitaan puutteita, niitä voidaan ryhtyä kehittämään.


Myös käytäntöyhteisö/innovatiivinen yhteisö -käsitepari antaa näkökulmaa siihen, miksi toiset yhteisöt onnistuvat kehittämään yhteiskunnan muutoksiin menestyksekkäästi vastaavia toimintamuotoja ja toiset taas eivät. Tunnistatko kuvauksista työyhteisötyypin, jossa oma liikuntatyösi tapahtuu?



Käytäntöyhteisöt pyrkivät jatkuvuuteen


Käytäntöyhteisöt ovat taipuvaisia linjaamaan toimintaansa ”näin on aina tehty”-tyyppisin perusteluin. Muutos koetaan työntekoa vaikeuttavana ja omaa ammatti-identiteettiä uhkaavana tekijänä, joten arjessa luotetaan vakiintuneisiin käytäntöihin ja työvälineisiin.


Käytäntöyhteisöt eivät juurikaan salli uusien ajatusten tutkimista, vaan yhteisö pikemminkin sanktioi jäseniään, jotka rikkovat perinteitä. Tämä voi tapahtua esimerkiksi siten, että toisinajattelua osoittava liikuntaosaaja pyritään savustamaan ulos työyhteisöstään.


Käytäntöyhteisöille on tyypillistä, että ne junnaavat ammatillisesti paikallaan. Samanmielisten seurassa ei kehity muutosta luovaa kitkaa. Uudistukset ovat siksi usein vain näennäisiä: sama vanha liikuntapalvelu kääritään uuteen pakettiin esimerkiksi uuden tuntinimikkeen tai kuntoiluvälineen avulla.



Innovatiiviset yhteisöt suuntaavat tulevaan


Innovatiivinen yhteisö sen sijaan pystyy kehittymään ympäröivän yhteiskunnan mukana, koska työn arki perustuu kollektiiviselle ongelmanratkaisulle. Uusia avauksia syntyy, koska innovatiivinen yhteisö on värikäs ja moniääninen. Erilaiset näkökulmat eivät sovi yhteen kitkatta, vaan niiden törmääminen haastaa ammattilaisia keksimään kaikkia osapuolia tyydyttäviä tuoreita ratkaisuja.


Innovatiivisen yhteisön haavoittuvuus tulevaisuuden turbulenssissa vähenee myös siksi, että yhteisö panostaa jatkuvaan oppimiseen, jossa pyrkimyksenä on ylittää aiempi tieto. Innovatiivisessa yhteisössä inspiroidutaan boksin ulkopuolisesta ajattelusta, kun taas käytäntöyhteisössä ongelmat pyritään minimoimaan uusia, yllättäviä ajattelutapoja ulossulkemalla.


Innovatiivinen yhteisö ja käytännöllinen yhteisö


Kokeileminen vaatii pokkaa


Tulevaisuuden hyvä työelämä luodaan nykyhetkessä tapahtuvalla liikuntaosaajien yhteispelillä ja ennakkoluulottomalla ongelmien puheeksi ottamisella. Kokeilut ovat pääroolissa tulevaisuuskestävässä liikunta-alan kehittämisessä.


Kaikkien kokeilujen ei tarvitse onnistua eikä aina tuloksena voi olla mieleenpainuvaa joukkohurmosta. Pieleen menneet kokeilutkin ovat arvokkaita ja eteenpäin vieviä silloin, kun niistä pyritään oppimaan yhdessä ensikertaa varten.


Kokeilukulttuurin vakiintuminen liikunta-ammattilaisten arkeen vaatii ensinnäkin, että häpeää ja epäonnistumisen tunteita opitaan käsittelemään työyhteisöissä. Vasta mokailun salliva asenne innostaa kokeilemaan uutta.


Toiseksi tarvitaan rohkeaa johtamiskulttuuria, jossa siististä, säntillisestä etenemisestä osataan heittää tarvittaessa luovemmalle toimintavaihteelle. Parhaimmillaan liikuntajohto tukee innovatiivisten työyhteisöjen muotoutumista.



Kaisa-Riitta Aho

kuntoliikunnan ammattilainen, väitöskirjatutkija

Twitter: @KaisaRiittaAho


Osa 1: Tulevaisuusosaaminen? Mitä se on? - Lue TÄSTÄ

Osa 2: Innovaatiovalmius ja innovaattorin DNA - Lue TÄSTÄ

Osa 3: Jatkuvan oppimisen periaatteet - Lue TÄSTÄ

Osa 4 (tämä): Lisää kokeilukulttuuria - Lue TÄSTÄ

Osa 5: Tulossa


 

SYKE Tribe on digitaalinen valmennusohjelmisto, joka palvelee valmentajia ja asiantuntijoita oman osaamisensa digitalisoinnissa.



Commentaires


OTA YHTEYTTÄ

Kiitos! Palaamme pian!

SYKE Tribe - Terhi Immonen

RATKAISUT KULUTTAJILLE

Shape with Nana - Nana Heikkilä.png
bottom of page