Millaisia kipuja, pelkoja, tarpeita ja toiveita potentiaalisella asiakkaalla voi olla?
Tämä on vain yhden ihmisen näkemys ja kokemus asioista, ehkä vähän kärjistäen ja huumorilla kirjoitettu. Ihan tavallisen toimistotyöläisen arjesta.
Ihana ja kamala liikunta
Olen urheilullisesta perheestä, en ole koskaan vihannut koululiikuntaa, olen jopa harrastanut liikuntaa melko aktiivisestikin. Lenkkeilen nykyäänkin päivittäin, koska koira. Silti liikunta on melkeinpä aina tuntunut enemmän tai vähemmän pakkopullalta - ei ehkä varsinaisten harrastusten osalta (yleisurheilu, salibandy, ratsastus), mutta sellainen perinteinen kuntosali + juoksulenkit on kyllä jotenkin ahdistava ajatus. Laiska paska? Niinpä. Liikunnallisesta taustastani huolimatta en ole koskaan ollut mitenkään erikoisen laiha tai hyvässä kunnossa, joka varsinkin nuorempana oli aika kova pala purtavaksi. Säännölliset liikunnalliset harrastukset jäivät aikoinaan AMK:n aloittamisen jälkeen, jolloin asuin parin vuoden aikana kolmella eri paikkakunnalla.
Mitä liikuntaa sitten nykyisin olisin valmis harrastamaan - ja miksi se silti aina jää?
Motivaatio ja helppous (ja pakko) ovat todennäköisesti minulle kaiken A ja O, jotta liikkuisin päivittäin. Kotitreenit olisivat tosi jees, mutta siihenkin tarvitsee tietynlaisen motivaation toteuttaakseen niitä. Ne eivät kuitenkaan vaadi kuntosalille raahautumista, kuntosalijäsenyyden maksamista eivätkä aina edes paljon aikaa. Kotitreeniin pystyn parhaimmillaan useamman kerran viikossa (no, en toistaiseksi kauhean usein, mutta kuitenkin). Lisäksi lenkkeilyä koiran kanssa tulee päivittäin vaihtelevia määriä - viikonloppuisin pitkiä metsälenkkejä ja arkena vähän vähemmän.
En ehdi liikkua - tekosyy vai oikea syy?
Motivaatio liikuntaa kohtaan ei kuitenkaan ole ainoa haaste. Toinen on nimittäin aika. Ei mulla ole aikaa mennä arkipäivinä vaikkapa salille. Tämä on varmastikin yleisin tekosyy liikunnan harrastamatta jättämiselle. Perustellaanpa kuitenkin vähän: koiraharrastus vie multa keskimäärin kolme tai neljä iltaa viikosta. Ja näistä en jousta (se on sitten oma pohdintansa, mistä on valmis joustamaan). Vaikka näitä koiraharrastuksia ei olisikaan, joudun silti menemään töistä suoraan kotiin, jotta koira pääsee ulos. En siis voi mennä helposti suoraan töistä salille. Kotoa lähteminen töiden jälkeen on hankalaa monestakin eri syystä. Väsyttää, ei jaksa, koira kaipaa vielä tunnin lenkille ja se on joka tapauksessa ollut koko päivän yksin kotona eli ei pysty. Sitten pitäisi tehdä ruokaa, siivota, pestä pyykkiä, tiskata, lukea, katsoa Netflixiä jne. Todettakoon, että arvostan kotitreenimahdollisuutta. Ja sanottakoon myös se, että koiran hankinta on ollut parhaimpia asioita elämässäni, joten en varsinaisesti koe tätä tilannetta yleisesti hirveänä ongelmana, mutta toki liikunnan lisääminen arjessa ei tekisi pahaa.
Mikään ei tietenkään estäisi salilla käymistä esimerkiksi viikonloppuisin, mutta rehellinen vastaus on se, ettei mua oikeasti edes kiinnosta mennä sinne salille. Ainoa mikä ehkä innostaisi olisi ryhmäliikuntatunnit, mutta jos en ehdi käydä niissä kuin ehkä joskus viikonloppuisin, kuukausimaksu nousee aika korkeaksi. Lähden mieluummin reippaalle kävelylenkille, uimaan tai teen sen kotitreenin. Liikunta on minulle siinä määrin aika samantekevää, että tällä hetkellä pääasia mulle olisi, että edes jotain tulisi päivässä tehtyä - mahdollisuuksien mukaan jotain extraakin.
En koe, että liikunnan harrastaminen itsessään on minulle ongelma, koska liikkuminen itselle sopivalla tavalla on oikeasti ihan kivaa. Se pitäisi vain saada tavaksi ja liikuntamotivaation tulisi kestää pidempään kuin viikko.
Itsekurista ja ruokavalioiden villistä viidakosta
Ravintopuoli onkin sitten hiukan haastavampi. Tai ei ehkä itsessään perusterveellisesti syöminen, mutta on muutamia asioita, jotka ovat minulle haastavia. Seuraavat asiat ovat varmasti useallekin ihmiselle itsestäänselvyyksiä, mutta uskoisin, että en silti ole yksin näiden pohdintojen kanssa.
Seuraa tiukkaakin tiukempi kysymys: mikä on se kultainen keskitie herkuttelussa? Mistä sen tietää? Ja eniten hiusten repimistä aiheuttava: miten hitossa siinä pysytään?
Sokerikoukustahan on helppo päästä eroon - välttelet sokeria pari päivää ja that’s it. Sen jälkeen vaihtoehdot tuntuvat kuitenkin olevan ikuinen herkkulakko tai paluu vanhaan - mistä ja miten sen keskitien löytää? Karkkipäivä kerran viikossa kuulostaa ihan hyvältä, mutta miten varmistan sen, ettei herkuttelu ole a) liiallista yhtenä päivänä ja b) jatku seuraavana päivänä? Tarkoittaako karkkipäivänä herkuttelu yhtä suklaapatukkaa vai kokonaista suklaalevyä? Mitäs sitten kun herkkuja jää jäljelle ja ne huutavat nimeäsi kaapissasi maanantain raskaan työpäivän jälkeen? Vai syödäänkö karkkipäivänäkin niitä terveellisimpiä vaihtoehtoja?
Itsekuri, motivaatio ja tahdonvoima ovat varmaan isossa osassa tässä sokerikoukusta eroon -projektissa. En kommentoi niihin omalta osaltani sen enempää, mutta lopetin 10 vuoden tupakoinnin hetki sitten niin helposti, että ihmettelen tätä itsekin. Olisin kuitenkin valinnut aiemmin sen yhden tupakan helposti suklaapatukan sijasta, joten miksi en pääse tällä samalla tupakoinnin lopettamis-itsekurilla herkuista eroon? Tai pääsen, mutta se kultainen keskitie… missä se on?
Toinen arjessa jatkuvasti vastaan tuleva asia: jos terveelliseksi ruokavalioksi (keskimäärin) koetaan esimerkiksi turhien sokereiden välttäminen - miksi kaupan hyllyt sitten notkuvat esimerkiksi maustettuja, piilosokerilla kyllästettyjä jogurtteja?
Hyviähän ne ovatkin (ainakin näin sokerikoukkuun taipuvaisena), mutta ihan vain mielenkiinnosta: miksi niitä edes tehdään ja niin paljon? Ihan kuin pelkkä karkkihyllyn houkutus ei olisi riittävä haaste - etsipä siinä sitten sokerittomat jogurtit, rahkat, myslit, puurot, vellit ja kasvimaidot. Kaupassa käynti ei muutenkaan ole mikään viikon suosikkiaktiviteetti, joten voisiko nämä terveelliset vaihtoehdot helposti koota johonkin, kiitos. Ja mikä sitten loppujen lopuksi on terveellistä?
Ja tähän liittyen: mistä lähtien tavallinen kotiruoka on ollut epäterveellistä, soijajogurtti parempaa kuin tavallinen, kalliit superfoodit elinehto terveelliselle ruokavaliolle tai hiilihydraattien välttely trendikästä?
Mikä on sopiva ruokavalio?
Mulle ei suoranaisesti ole vaikeaa noudattaa tiukkaakaan dieettiä, oikeastaan se on melkeinpä helppoa. Ongelma piilee siinä, kun pitäisi soveltaa. Miten määrittelen keitosta tai makaronilaatikosta tietyn grammamäärän proteiineja ja kasviksia? Jos en pidä raejuustosta, millä sen voi korvata? Jos lounaalla on mahdollisuus vain kahviin ja sämpylään, onko dieettini pilalla?
Toisekseen: olen ala-asteelta lähtien pitänyt ruuan laitosta ja leipomisesta. Se on kai vähän niinkuin harrastus. Keittiön kaapit notkuvat testattavia reseptejä (niin paljon, että se taitaa olla jo yleinen naurunaihe) ja testaankin jotain uutta ruokaa ainakin kerran viikossa. Miten nämä reseptit sovelletaan siihen dieettiin sopiviksi? Tiukkaan dieettiin ei varmaan mitenkään. Vaikka pidänkin grammoista ja tarkoista ohjeista, olisiko kuitenkin parempi noudattaa kämmenmallia, jottei ruoan tarkkailu mene ihan överiksi ja turhan kuormittavaksi? Ja leivontaharrastukseen liittyen: jos leivon kakun, mitä teen sille? Syön koko kakun (koska asun yksin) vai heitän jäljelle jääneet roskiin? Aina ei ole mahdollisuutta tarjota kavereille.
Ehkä omituisia ongelmia, mutta näitä tulee arjen keskellä mietittyä. Oikeasti perinteinen terveellinen ruokavalio ei tosiaan ole mulle erityisen iso ongelma (paitsi kausittain niiden herkkujen suhteen) ja onkin täysin syöjästä kiinni, millaista ruokavaliota pitää terveellisenä. Enemmän ruokailuun liittyvissä ongelmissa on ehkä kyse omista uskomuksista ja jonkinlaisen täydellisyyden tavoittelusta, jollaista ei yleisellä tasolla varmasti ole olemassakaan. Sitä, mikä on sopiva ruokavalio juuri minulle, en vielä tiedä.
Tekstin tarkoituksena oli tuoda esille sitä, että kaikki ei ole aina niin mustavalkoista. Terveelliset elämäntavat ovat periaatteessa kunnossa ja oikeasti siis tiedän, mitä pitäisi tehdä - ongelma onkin ehkä enemmän pään sisällä. Haasteeni eivät todennäköisesti ratkea sillä, jos saan käteeni vain ohjeet, miten tulisi syödä ja liikkua. “Voit soveltaa omaan elämäntilanteeseesi sopivaksi” on vihoviimeinen lause, jonka haluaisin kuulla tai lukea maksamassani valmennuksessa - nimenomaan siihen kaipaisin ratkaisua, että MITEN sovellan valmennuksen oppeja omaan elämäntilanteeseeni. En myöskään osaa olla kovin armollinen itseäni kohtaan, joten pienetkin poikkeamat ruokavaliosta tai väliin jääneet treenit tuntuvat isolta epäonnistumiselta.
Millaista valmennusta tarjoaisit minulle - vai voisitko edes tarjota minulle sopivaa vaihtoehtoa? Mitkä olivat minun kipuni, tarpeeni ja toiveeni?
- Piia, Sykkeen Digital Media Manager
