top of page
Writer's pictureHeljä-Tuulia Pitkänen

Heljä-Tuulian tarina koulukiusaamisesta

Päivitetty: 8. toukok. 2021

"Sinä hetkenä kun painolasti tuntui kovimmalta, päätinkin tarttua kiinni elämäni ohjaksista"


Moi!

Mie oon Heljä-Tuulia. Tuttavallisemmin Helkky, nimi jonka sain aikoinaan entisellä työpaikalla hersyvän luonteeni takia. Anyway, hauska tutustua!

Oon Pohjois-Karjalan kasvatti ja asuin elämäni ensimmäiset 28 vuotta susirajan suunnalla Joensuussa. Viime vuoden loppupuolella muutin pääkaupunkiseudulle tavoittelemaan unelmiani vaikuttajamarkkinoinnin parissa.


Mie oon mie - vaikka voissa paistais

Juuret kuuluvat kuitenkin nyt ja aina puheessani ja saan täällä välillä hieman katseita osakseni puhetyylini takia. Mut se ei haittaa, mie oon mie - vaikka voissa paistais. Miut tunnetaan somemaailmassa vankoista ja rohkeista mielipiteistä ja siitä et puhun ääneen myös vaikeista asioista, sellaisista joita moni voisi pitää tabuna. Tulipunaisen tukkani lisäksi haluankin tuoda somessa esille tarinaani siitä, että kaikesta voi selvitä ja mahdottomasta voi tehdä mahdollista. Kaikki on kiinni siusta ja siitä mitä sie haluat.


Ihmiset luulevat että oisin aina ollut itsevarma ja rohkea

Ensisilmäyksellä voisi ajatella, että oisin aina ollut itsevarma ja rohkea. Totuus on kuitenkin hyvin toinen. Miun tarina on tähän mennessä inspiroinut jo tuhansia ihmisiä. Toivonkin, että tämä teksti herättelisi myös sinuu siitä, ettei sillä ole mitään väliä mistä lähtee vaan mihin on menossa.


Paluu miun lapsuuteen ja nuoruuteen


Olin pienestä pitäen pienimuotoinen taiteilijasielu - sellainen joka oli helppo ottaa silmätikuksi. Koulukiusaamiseni kesti eskarista ylä-asteelle ja osittain vielä ammattikouluun. Kiusaaminen oli suurimmaksi osaksi henkistä, mutta siihen kuului myös fyysisen koskemattomuuden rikkomista useaan otteeseen. Olin todella yksinäinen. Nuorelle naisen alulle yksinäisyys tuntui aika ajoin siltä, ettei elämällä ollut mitään tarkoitusta. Kiusaaminen musersi miun itseluottamusta pala palalta, askel kerrallaan.


"tapa ittes anorektikko"

Kärsin nuoruudessani alipainosta ja oon kuullut koulun käytävillä kaikuvan "tapa ittes anorektikko" - kaltaisia kommentteja. Oon ollut lauta ja lättäperse. Miusta on kirjoitettu kotikaupunkini ostarin vessan seiniin, että jakelen persettäni ympäri kaupunkia. Tää tapahtui aikaan jolloin olin hädin tuskin pussannut ketään. Ostin paikallisesta kirjakaupasta permanent-tussin ja kävin suttaamassa kirjoitukset. Miltä se tuntui? Musertavalta.


Eroon narsistisesta parisuhteesta


Teini-iässä ajauduin myös lyhyeen jokseenkin narsistiseen parisuhteeseen joka ajoi miut entistä huonompaan jamaan. Lopetin valmiiksi alipainoisena syömisen koska "norsun ei pitäisi syödä enää yhtään enempää". Ihmissuhde jota pidin alkuun voimavaranani näyttäytyi lopulta miulle kiristämisenä ja esineellistämisenä. Annoin asioiden tapahtua koska en kokenut olevani minkään arvoinen.



Diagnoosiksi paniikkihäiriö kaiken kuorman jälkeen


Tämän ja pitkään jatkuvan koulukiusaamisen seurauksena aloin aika ajoin saada myös paniikkikohtauksia ja miulla diagnosoitiin aikuisuuden kynnyksellä paniikkihäiriö.

Sanotaan, että ihmiselle annetaan vain sellainen taakka jonka hän jaksaa kantaa. Miun taakka koitui tuossa kohtaa liian kovaksi.


Helkky eli Heljä-Tuulia on instagramvaikuttaja jolla on mielenkiintoinen historia ja tarina jakaa kaikille koulukiusaamisesta kärsineille ja narsistisessa suhteessa olleille tukea.

Olin tuohon aikaan työharjoittelussa. Tein takahuoneen puolella inventaariota ja miun piti kiivetä korkeille tikkaille, että ylettyisin ylärekeille ja hyllyille paremmin. Olin koko päivän pidätellyt itkua ja koittanut keskittyä töihin. Ylimmällä portaalla kaikki kuitenkin vyöryi ylitseni niin suurella voimalla, etten enää pystynyt pitämään kaikkea sisälläni.


Halusin vaan pois. En halunnut enää tuntea sitä arvottomuuden tunnetta jota olin tuntenut vuosia. Mietin, että tiputtautumalla alas näkisin välittääkö miusta kukaan. Onko miulla syytä elää? Tiputtautuminen olisi ollut ensimmäinen askeleeni sen suhteen haluaisinko enää olla osa maanpäällistä elämää vai en. Tulisiko kukaan katsomaan minuu sairaalaan? Oisko miulla merkitystä?



Tikkaiden päässä oleva aika tuntui pysähtyneen.


Aloin miettiä vanhempiani jotka ovat olleet aina kaikessa tukenani. He tekivät elämästäni elämisen arvoista ja olivat tukenani aina kun heitä tarvitsin. Miulla ei ollut oikeutta aiheuttaa heille murheita. Oli kaksi vaihtoehtoa - luovuttaa tai ottaa elämä omiin käsiin ja alkaa tehdä siitä elämisen arvoista. Onneksi valitsin jälkimmäisen.


Ymmärsin heti alkuun, etten voi luoda itseluottamustani muiden mielipiteiden tai muiden ihmisten varaan. Sen täytyi lähteä sisältä. Aloin hakea onnistumisia elämän eri osa-alueilta. Töistä, koulusta ja uusista ihmissuhteista. Aloin pikkuhiljaa onnistua elämän eri osa-alueilla ja se piti miut pystyssä. Löysin myös tuohon aikaan kannustavia ja hyviä ihmissuhteita elämääni - osa heistä on vierelläni vielä tänäkin päivänä ja oon heistä ikuisesti kiitollinen.


Etenin työurallani nopeaa ja kovaa vauhtia myynnin ja markkinoinnin maailmassa. Kykyni ja asenteeni nähtiin ja huomattiin. Miut huomattiin. Ketään ei kiinnostanut minkä kokoinen tai näköinen olin, ihmiset arvostivat ammattitaitoani ja sitä, että olin valmis tekemään töitä unelmieni eteen.


Liian "ruma" osallistumaan juhliin



Helkyn eli Heljä-Tuulia Pippolan tarina anoreksiasta, paniikkihäiriöstä, koulukiusaamisesta ja huonosta itsetunnosta.

Sitten oli ulkokuoren vuoro. Kiusaamisen jättämät arvet ulkokuoren suhteen olivat

edelleen vahvasti läsnä. Jätin synttärijuhlat väliin koska itkin olevani liian ruma menemään ihmisten ilmoille. Piilouduin pitkän otsiksen ja lukulasien taakse. Silloinen poikaystäväni näki miut vasta vuoden seurustelun jälkeen ilman silmälaseja päivänvalossa. Alipaino oli vuosien mittaan muuttunut ylipainon puolelle ja pukeuduin telttoihin.


Oli aika tehdä muutos myös ulkoisesti. Tein painonpudotushaasteen ja pudotin ylimääräiset kilot pois. Pikkuhiljaa aloin nähdä itseni uusin silmin. Aloin pukeutua niin kun olin aina halunnut. Uskalsin vihdoin tuoda myös ulkoisesti persoonani esiin ja huomio ei enää tuntunutkaan niin pahalta.

Aloin askel askeleelta rakastaa itseäni.

Sanotaan, että itsensä selkä suorassa kantava ihminen on kaunis. Näin kävi myös miulle. Ihmiset näkivät edessään aidon ihmisen joka oli rohkeasti sitä mitä oli. Mikä tärkeintä - aloin askel askeleelta rakastaa itseäni.


Don't stop believing - I Believe in me


24-vuotiaana tatuoin käteeni lauseen joka oli merkki menneisyyden peikkojen selättämisestä. "Don't stop believing" - älä koskaan lakkaa uskomasta elämään tai itseesi.


25-vuotiaana otin ensimmäisen ruusutatuoinnin selkääni merkiksi siitä, että puhkesin kukkaan. Näin 28-vuotiaana käteeni ilmaantui toinen ruusutatuointi, ei varmaan tarvitse arvailla miksi.



Mie olin se yksinäinen ujo seinäruusu, sönköttävä ja outo tyttö, joka pelkäsi puhua uusille ihmisille. Miusta tuli julkista työtä tekevä ihminen - suosittu somevaikuttaja, kouluttaja ja valmentaja, joka tietää tasan mitä haluaa. Oon toteuttanut viimeisten vuosien aikana asioita ja unelmia, joihin en ois koskaan uskonut pystyväni. Oon omalla esimerkilläni näyttänyt, että pohjaltakin voi ponnistaa ja sillä ei ole mitään väliä mistä lähdet liikenteeseen - sillä on väliä mitä haluat saavuttaa. Loppupeleissä miun suurimmat heikkoudet onkin ollu miun vahvimmat aseet omalla työuralla.

Miusta tuli vahva.


Vahvempi kun oisin koskaan uskonut olevani.

Mie selvisin. Siekin selviät.


Mie oisin toivonu et joku ois sanonu miulle sanat mitkä sanotaan Johanna Kurkelan kappaleessa ainutlaatuinen. Joten tää on miulta siulle:

"Ystäväsi huolehtii Kun askelees on hatarat, Elämässä pitää kii Jos sen päältä putoaa".

Aina on olemassa joku, jolle olet äärimmäisen arvokas.

Ja I BELIEVE IN YOU. Muista se.

- Helkky


 

I believe in me -valmennuksesta - Heljä-Tuulian verkkovalmennus


Heljä-Tuulian tarina koulukiusaamisesta. Helkky loi sen vuoksi valmennuksen i believe in me, joka nyt saatavilla SYKE Marketplacesta.

Heljä on uransa aikana saanut useaan otteeseen palautetta siitä, että hänellä on taito inspiroida ihmisiä ja sysätä heitä hyvällä tavalla eteenpäin. Tämä on vain ruokkinut Heljän halua valmentaa ja auttaa. Vuonna 2020 hän lanseerasikin ekan oman sosiaalisen median verkkokurssinsa, joka saavutti suuren suosion ja kursseja myydään edelleen päivittäin. Tämän lisäksi Heljä on vuosien varrella inspiroinut ihmisiä tarinallaan niin somessa kun pienissä ja suurissa tapahtumissa herättäen joka kerta isoja tunteita siitä, ettei mikään ehkä olekaan mahdotonta jos oikeasti uskoo itseensä.



 

SYKE Tribe valmentajille


SYKE Tribe on skaalautuva valmennusalusta, joka auttaa valmentajia tuottamaan tehokkaita, laadukkaita ja monipuolisia valmennussisältöjä, oli sitten kysymys yksittäisistä harjoitusohjelmista tai moniulotteisista verkkovalmennuksista.


SYKE Tribe kuluttajille


SYKE Tribe on markkinapaikka, valmennusohjelmisto sekä verkkovalmennusalusta, joka yhdistää kuluttajat ja valmentajat uudella tavalla - etsi sinulle sopiva valmis verkkovalmennus tai hanki henkilökohtainen valmentaja ja löydä oma polkusi. Me haluamme auttaa sinua löytämään itsellesi sopivan henkilökohtaisen valmentajan tai valmiin valmennuskokonaisuuden muuttuvien trendien ja villitysten joukosta. Käytä valmentajahakuamme tai etsi sopiva valmennus SYKE Marketplacesta - matkasi kohti tavoitteitasi on juuri alkanut!

Comments


OTA YHTEYTTÄ

Kiitos! Palaamme pian!

SYKE Tribe - Terhi Immonen

RATKAISUT KULUTTAJILLE

Shape with Nana - Nana Heikkilä.png
bottom of page