Miksi juoksen? Matkani nollasta maratonille

Päivitetty: 27. elok. 2021

Tällä kertaa kuulemme juoksuvalmentaja Elina Silverangin tarinan omasta matkastaan juoksemisen pariin! Elinan ammattitaidosta pääsee nauttimaan myös SYKE Marketplacessa hänen Juokse nopeammin neljässä viikossa! - juoksuvalmennuksen osalta. Mutta nyt päästetään Elina ääneen hänen matkastaan!

 

Olen pienestä pitäen tykännyt kaikenlaisesta liikkumisesta. Ainoa rajoittava tekijä oli, että asuin maaseudulla jossa liikuntamahdollisuudet olivat hyvin rajalliset eli päädyin harrastamaan sitä mitä oli tarjolla. Osallistuin kerran viikossa järjestettävään liikuntakerhoon, sekä paikallisiin yleisurheilu- ja hiihtokisoihin. Nuoruus- ja opiskeluvuosina liikuin fiiliksen mukaan ja kävin jonkin verran liikuntakeskusten tarjoamissa ryhmäliikunnoissa. Pidin yli 5km juoksulenkeillä käyviä ihmisiä hieman sekopäisinä. En voinut ymmärtää miksi tai mikä heitä juoksussa viehätti.


No, ikää tuli lisää ja elämäntilanne muuttui perheenlisäysten myötä. Ajattelin antaa juoksulle mahdollisuuden ja kokeilla ohjatusti ammattilaisen ohjauksessa - muutama tuttuni kuitenkin juoksi säännöllisesti ja sanoi jopa nauttivansa siitä. Olisihan se oikeasti tosi kätevä ja helppo liikuntamuoto ruuhkavuosia elävälle työssäkäyvälle vähän alle nelikymppiselle perheenäidille.


Juoksukurssilla opin, että olin yksin yrittäessäni juossut aivan liian lujaa. Ei tarvinnutkaan edetä verenmaku suussa henki salpautuneena! Sitä voi hölkkäillä ihan hissukseen ja samalla voi jopa jutella muiden kanssa… Kurssin aikana tein ohjaajan suosituksesta viikottaisen tapaamisen lisäksi muutamia lyhyitä omatoimisia noin 20-30 minuutin lenkkejä ja huomasin, että juoksu alkoi tuntua koko ajan entistä mukavammalta. Voin kyllä kertoa, että kertaakaan näiden vuosien aikana ei ole jälkeenpäin harmittanut, että tulipa lähdettyä liikkumaan! Jossain vaiheessa yhteistyökumppanit kutsuivat minut mukaan osallistumaan Naisten Kympille. En ollut mitenkään innostunut juoksutapahtumista, mutta ajattelin että kyseessä olisi erinomainen tilaisuus verkostoitua ja tutustua yhteistyökumppaneihin paremmin. Tapahtumaan oli muutama kuukausi aikaa harjoitella, joten kävin omatoimisella hölkällä pari kertaa viikossa. Minulla ei ollut mitään plania tulevan juoksutapahtuman osalta, menenkö kävellen vai juosten. Ajattelin vain seurata muita ja antaa virran viedä. En ollut ikinä aikaisemmin juossut kymmentä kilometriä. Uskoin kuitenkin kykeneväni selviytymään tavalla tai toisella. Naisten Kympin päivä koitti ja ryhmittäydyin yhteistyökumppaneiden matkaan. Sään osalta oli kaikki kohdallaan ja aurinko paistoi. Lähtölaukauksen jälkeen lähdimme hölkkäämään. Meitä taisi muodostua noin neljän hengen porukka joka paineli samaa tahtia. Matka meni oikeasti tosi helposti höpötellessä ilman mitään sen kummempia tavoitteita, kuin päästä maaliin hyvässä fiiliksessä. Minulla ei ollut mitään mittareita, sykekelloa tai vastaavaa ja vasta Laakson mäen kohdalla tuli ekaa kertaa olo, että onkohan vielä pitkä matka. Sieltä se Olympiastadion jo melkein häämöttikin. Jes, me tehtiin se ja aikaa meni reilusti alle tunti, olisiko ollut ehkä 55 minuuttia? Olin tosi tyytyväinen itseeni ja mietin, josko helpon juoksukokemuksen jälkeen rahkeet riittäisivät saman vuoden syksyllä järjestettävään puolimaratoniin. Mutta mikä olisi minulle (2- ja 4-vuotiaiden lasten vanhemmalle) helpoin ja nopein tapa treenata suunnitelmallisesti ja järkevästi kun vapaa-aikaa ei ollut käytettävissä yllin kyllin arkilogistiikan pyörittämisen lomassa? Tutkin vaihtoehtoja ja hankin itselleni Kirsi Valastin kirjoittaman Naisen juoksukirjan ja aloin seurata hänen jakamaansa treeniohjelmaa, jossa tavoitteena oli puolimaratonin juoksu hyvällä fiiliksellä. Lisäksi hankin sykemittarin, josta aloin seurata sykettä, juoksuvauhtia ja matkaa. Juoksu alkoi jo viedä mennessään ja tässä vaiheessa haaveilin isommasta planista. Mikäli puolikas sujuisi mallikkaasti, voisin viedä juoksuharrastuksen “maaliin asti” ja juosta seuraavana keväänä Tukholman maratonin. Puolikas maraton meni täysin suunnitelmien mukaan. Kiitos Kirsi Valastille! Tavoitteeni oli suoriutua alle kahdessa tunnissa ja siihen pääsin sopivan 2h jäniksen vauhtiryhmässä. Ja eikun ilmoittautuminen sisään Tukholman maralle. Enpä olisi itsestäni uskonut. Treenasin talven siten, että suurimman osan juoksuista tein liikuntakeskuksen juoksumatolla jostain kirjasta katsomani maratonohjelman mukaan niin vetoja kuin pidempää hölköttelyäkin. Nastalenkkareita en vielä tuossa vaiheessa omistanut, joten koin juoksumaton turvalliseksi ja helpoksi vaihtoehdoksi talvitreenimuodoksi. Lisäksi tavoitevauhdit oli helppo toteuttaa matolla.

Lapsiperheen arjessa joutui välillä hieman luovimaan, jotta treenit sai sovitettua arkirutiineihin. Mieheni matkusti työn puolesta suhteellisen usein, mutta priorisoinnin, suunnitelmallisen kalenteroinnin ja ulkopuolisen tuen avulla sain kevään luovittua. Tärkeää oli myös järjestää aikaa miehelle. Meillä ei ollut perheen tukiverkostoa lähistöllä, joten palkkasimme säännöllisesti lastenvahdin, jolloin kävimme miehen kanssa fillaroimassa, spinningissä, syömässä ja leffassa kahdestaan ilman muita häiriötekijöitä. Asioita, joita tehtiin ja nautittiin ennen perheen perustamista.


Vihdoin toukokuu koitti ja koko perhe matkusti laivalla Tukholmaan. Olin varannut matkan kisajärjestäjän yhteistyökumppanilta. Laivan aikataulu oli poikkeuksellinen maratoonareita varten, kisainfo pidettiin edellisenä iltana laivalla, jolloin osallistujat saivat juoksunumerot ja lisäksi pastabuffa oli huomioitu maratonmatkaajien tarpeita ajatellen.


Kauan odotettu marapäivä koitti. Lähdin kisaajia kuljettavalla bussilla lähtöpaikkaan ja hyvästelin perheen. Miehet ja lapset olivat menossa paikalliseen huvipuistoon ja lupasivat tulla minua vastaan maalialueelle. Saatuani suukot ja tsemppihalit lähdin valmistautumaan kohti suurta koitosta. Olin asettanut itselleni tavoitteeksi juosta alle neljän ja puolen tunnin, joten etsin itselleni jänisryhmää ajalle 4.30. Sieltähän se kyltti löytyi ja parkkeerasin itseni ryhmän alkupäähän.


Ihmismassan määrä oli valtava! Kun lähtölaukaus pamahti, kesti useita minuutteja ennen kuin pääsin starttiviivan yli. Olin hurmiossa ja menin ihmismassan mukana, vihdoinkin täysmaran kimpussa - jee!!! Strategiani oli vain seurata jäniksiä ja mennä huoltopisteiltä toiselle heidän peesissään. Näin myös tein ja vaihdoin muutamia sanoja muutaman samassa juoksuryhmässä juoksevan kanssa. Muutoin keskityimme kukin omaan juoksuun. Tukholma tarjosi parastaan! Teiden varsilla oli pilvin pimein kannustajia ja livemusiikkiakin sai nauttia useaan otteeseen. Ja minä nautin. Sää oli todella suotuisa, sen verran lämmin, että pystyin hyvin juoksemaan lyhythihaisessa topissa. Juoksu tuntui kevyeltä. Noin viisi-kuusi kilometriä ennen maalia päätin hiukan kiristää tahtia kun reserviä tuntui olevan hyvin jäljellä. Päätös oli hyvä, oli mieletön fiilis ohitella muita juoksijoita viimeiset kilometrit. Tulin maaliin noin seitsemän minuuttia ennen tavoiteaikaani ja erinomaisissa voimissa. Olin tehnyt sen, mitä en olisi ikinä itsestäni uskonut paria vuotta aikaisemmin - olin juossut maratonin!


Olin ajatellut maratonmatkan vuonna 2011 olevan kertaluonteinen asia elämässäni. Kun on kerran tehty ja koettu, ei ole tarvetta toistaa. No, kestävyysharrastus-arsenaali on hieman kasvanut näiden vuosien aikana ja olen haastanut itseäni useaan kertaan. Maratonin juoksin uudestaan vuonna 2017 ja tuolloin tavoitteena oli päästä alle 4h. Pääsin siihenkin tavoitteeseen. Juoksuharrastus on säilynyt elämässäni ja olen nyt kouluttautunut juoksuvalmentajaksi. On ollut hienoa havaita, että omalla toiminnallani olen inspiroinut muita ja innostanut monia muita juoksemaan kohti heidän omia tavoitteita.




Listaan vielä minulle tärkeimmät syyt miksi juoksen:

Tapa liikkua aikaan ja paikkaan katsomatta (no okei, en suosittele yksin lenkille lähtöä tuntemattomassa tai turvattomassa ympäristössä pimeään aikaan). Olen käynyt lenkillä eri maissa ja nähnyt uskomattomia paikkoja reittien varrella. Kaupunkimaratonit ovat myös oiva tapa tutustua kaupunkeihin vähän eri perspektiivistä. Yksi helpoimmista liikuntamuodoista toteuttaa. Tarvitset vain hyvät lenkkarit ja säänmukaiset vaatteet tai tarvittaessa voit juosta sisällä juoksumatolla. Sitten vain jalkaa toisen eteen ja menoksi. Vauhdin voit määritellä itse tai juosta sinulle sopivan treeniohjelman mukaan jolloin mukana todennäköisesti tekniikkadrillejä, intervalleja, mäkivetoja, pitkää tai lyhyttä peruskestävyyslenkkiä. Fysiologiset hyödyt. Juoksu parantaa kuntoa ja hapenottokykyä. Vauhti ja juoksulenkin pituus määrittelevät miten jokainen juoksu vaikuttaa kuntotasoon eli onko mahdollisesti palauttava vai kehittävä suoritus. Hyvällä tekniikalla pystyt nousujohteiseen harjoitteluun iästä riippumatta. Tapa tyhjentää mieltä tai poistaa stressiä - bonuksena hyviä ideoita. Hyvin usein kiireen keskellä tingitään omasta hyvinvoinnista, tehdään vähän ylitöitä ja jätetään oma liikkuminen väliin. Minulle juoksu on hetki omaa aikaa, jolloin asiat jotenkin järjestyvät päässäni loogisesti ja saan usein mahdolliset ongelmat ratkottua. Mahdollisuus olla omassa kuplassa. Kun lapset olivat pieniä, oli ihanaa päästä yksin juoksemaan ja saada hetki itselle jolloin juuri kukaan ei pyytänyt mitään. Tilanne on nyt muuttunut ja lapset ovat jo omatoimisia yläkoululaisia. Yksin juostessani kuuntelen noin puolet ajasta joko äänikirjaa tai musiikkia. Nautin kuitenkin luonnosta eri vuodenaikoina ja kuulostelen ja tarkkailen ympäristöä ja eläimiä juostessa. Lempireittini kulkee usein metsässä tai meren äärellä. Kovaäänisen liikenteen varrella en tykkää juosta tai jos on pakko, otan kuulokkeet päähän jolloin rentoutuminen on helpompaa.


Saada raitista ilmaa. Itse tarvitsen raitista ilmaa vähintään tunnin per päivä vuodenajasta ja säästä riippumatta. Raikkaan hapen puute saa minut tuntemaan itseni väsyneeksi ja nuutuneeksi. Käyn koiran kanssa päivittäin kävelyllä, joten ulkoilu kuuluu päivittäisiin rutiineihin.


Voit ja nukut paremmin. Harrastaessasi juoksua tai aerobista liikuntaa säännöllisesti, kalorit palavat ja voit syödä herkkuja päivittäin ilman tunnontuskia. Minä olen heikkona tummalla suklaalla kuorrutettuihin manteleihin ja jäätelöön.


Sosiaalisuus. On ollut upeaa tutustua samanhenkisiin kavereihin, joiden kanssa olen säännöllisesti käynyt juoksemassa viikon pitkän juoksulenkin! Sekä aika että matka kuluvat nopeasti erinomaisessa seurassa ja samalla tulee vielä maailmakin parannettua yhdessä. Suosittelen!


Mikäli sinulla on juoksuun liittyviä tarpeita tai tavoitteita, autan sinua mielelläni! :)

Terveisin

Elina

Personal Trainer / Juoksuvalmentaja (toimin tällä hetkellä myös Espanjassa!)

SilverFit


Tutustu myös Elinan juoksuvalmennukseen Juokse nopeammin neljässä viikossa SYKE Marketplacesta!